Purettu: S:t Olofsskolan, Luostarinkatu 11, Turku

S:t Olofsskolan valmistui Luostarinkadulle vuonna 1963. Koulun suunnitteli arkkitehti Pertti Arola. Talossa toimi aluksi Åbo svensk flicklyceum. Peruskoulu-uudistuksen myötä talosta tuli ruotsinkielinen yläkoulu, S:t Olofsskolan. Koulu sijaitsi pienehköllä tontilla Samppalinnanmäen etelärinteessä. Luostarinkadulle päin muodosti koulu edustavan kokonaisuuden viereisen Aarne Ehojoen suunnitteleman Luostarivuoren koulun uudemman osan kanssa. S:t Olofsskolanin koulutalo oli käytössä kesään 22 asti. Sen jälkeen siirtyi koulu väistötilaan. Talo on purettu ja samalle paikalle rakennetaan uusi koulutalo. Syyksi ilmoitetaan sisäilmakysymykset sekä koulun merkittävä laajentamistarve. Pienellä tontilla on mahdollista lähinnä lisätä kerroksia. Koulutontin asemakaavan muuttaminen on käynnissä. Uusi 600 oppilaan koulutalo valmistuu vuonna 27 ja maksaa noin 35 Me.

Turussa on ollut useita hienoja koulutaloja. Näistä on purettu Kastun koulu, Pernon koulu , Suikkilan koulu ja  Luolavuoren koulu . Topeliuksen yläkoulu ( Juhana Herttuan koulu ) tullaan myös purkamaan. S:t Olofsskolan kuului arkkitehtonisesti hienojen koulujen ryhmään. Punatiilinen virtaviivainen koulutalo oli pihatasanteella noin kerroksen verran Luostarinkatua korkeammalla. Piha jatkui L-muotoisen rakennuksen kadun puoleisen massan ali kellarikerroksen päällä olevalle leveälle parvekkeelle. Kadulta noustiin ensin parvekkeelle ja sieltä jatkettiin rakennuksen ali sisäpihan puolella olevalle pääovelle. Lasiseinäinen ruokasali avautui pääoven vierellä sisäpihalle. Kadun puoleisessa siivessä oli kaksi kerrosta ja pihan puoleisessa kolme kerrosta. Kellarikerroksen katujulkisivu oli rakennettu betonisäleistä. Hauskana yksityiskohtana olivat betoniset vedenheittäjät. Talon massoittelulla oli yhtymäkohtia purettuihin Kauppaoppilaitokseen sekä Gadoliniaan.

 

Alimmat kuvat on otettu juuri ennen purkutyön aloittamista 22.8.25. S:t Olofsskolanin purkuvaiheella on blogissani oma sivu. Talo purettiin syksyllä 25.

 

 Valokuvat (c) Pasi Aromäki